Työssäkäyvänä (vuosien kokemuksella) erään työpäivän (1.8.2011) päätteeksi olin lopettamassa työpäivää maanrakennus töissä. Ajoin kuorma-auton parkkiruutuun, annoin diesel-koneen levähtää hetken tyhjäkäynnillä pitkän työpäivän päätteeksi, pakkasin tavarani reppuuni tarkoituksenani lähteä rullaluistimilla kotia kohti. Nousin Scaniasta ulos, epäonnekseni kivenlohkareenpäälle, jossa teloin täysin, nilkkani, polveni, lonkkani, selkäni, niskani. Kiireesti työmaakopille shokissa yhdellä jalalla hyppien, jossa oli työkavereita, muistan sanoneeni, että en vissiin huomenna pääse töihin ja näytin perunasäkin kokoista nilkkaani joka oli kauttaaltaan turvonnut ja mustunut. Ensiapu-> about 6 kpl eskimopuikkoja nilkkaan (kylmää). Ja silloisen tyttöystävän kyydillä kiireesti ensiapuun. Haartmanin ensiapuklinikka häämötti edessä-> sisälle->ilmoittautuminen->Jonotus->odotus->lääkärin vastaanotolle-> ei ollut Suomalainen-> ainoastaan tutki nilkan-> röntgen kuviin-> panacodia ja 2viikkoa sairaslomaa. Selvä.  Homma jatkuu 2 viikon tuskaisen kärvistelyn kanssa ja miettiessä että miten helvetissä mä nyt ton vasemman  jalan saisin pikaisesti kuntoon. Takas näyttään jalkaa 2 viikon pakkosairasloman kanssa. Lääkäri tutkii ja ilmoittaa että kyllä nää paranee itsestään ajan kanssa, olin eri mieltä tuntien fysiikkani kohtalaisen hyvin urheilija/työntekijänä, joten pyysin päästä magneettikuviin ja leikkaukseen. Vastaus ei kai ny tästä tarvi magneettikuvia ottaa!?!? What ta fuck! Mä vaikka maksan, jos laitat mut siihen kuvantamislaitteeseen, lääkäri-> siinä on monen viikon jonot, sä paranet kyllä. Jahas. 2 viikkoa lisää sairaslomaa ja tottakai panacodia, mikä nyt sattumalta ei auttanut hevon vittua. Samaa rumbaa jatkui sitten 3.5 kuukautta, kunnes pääsin magneettikuviin. Tulokset näytti siltä että siellä on ligamenttirepeämät = nivelsiteet, suomeksi, naviculaareluunmurtuma, sekä joku luun palanen sopivasti nivelien lähellä, ylempi ja alempi nilkkanivel vaurioitunut,  akillesjänne aivan toimintakyvyttömänä, kuten jalan kaikki hermot-> ei yhteyttä/kontrollia tänäkään päivänä varpaisiin jalan liikuttamiseen (aikaa kulunut nyt 3 vuotta).  Hoidot jatkuivat seuraavasti-> fysioterapiaa-akupunktioo->panacodia, otettiin pikkuhiljaa voimakkaampia lääkkeitä käyttöön 9 erilaiset jotta pää ja kroppa kestäis kivun. Auttoi joo, mutta ei tarpeeks-> onnettomuudesta 6 kuukauden jälkeen hakeuduin kipujen takia Tayssiin, olin käynyt tässä välissä useita kertoja Haartmanissa ja terveyskeskuksissa paljon-> ei apua. No nytkun olin kertonut useille lääkäreille ja hoitohenkilökunnalle tilanteesta, jota kukaan ei uskonut todeksi, eikä auttanut, niin vaivuin Tayssissa helmikuussa 2012 psykoosiin kipujen takia, miksi? Koska kukaan ei alussa tutkinut miestä kunnolla, eikä uskonut, että leikkaus tarvitaan. Sitten aloitettiin korjaan miestä epätoivoisesti psykoosista, sekä fysiikasta-> vahvoja lääkkeitä, tippaa, kanyylia, kaikkee mitä ei todellakaan haluais itseensä tungettavan, mutta pakko, jos haluat selvitä hengissä.

Itse olen ollut toimintakyvytön onnettomuuden jälkeen (1.8.2011) aina tähänpäivään (29.6.2014) asti ja osittain edelleen. Kävelen kyynärsauvojen kanssa ja vahvistan lihaksistoa minkä ehdin ja pystyn, sekä henkistä puolta. Olen opetellut psykoosin jälkeen elämään uudestaan. mm. Kirjoittamisen, puhumisen, kävelemisen, (joka ei vieläkään onnistu ilman apuvälineitä), uimisen, syömisen ym. ihan elämän perusasiat.

Joudun käymään useissa eri sairaaloissa mm. Invalidisäätiö Orton, Tays, Terveyskeskukset, Fysioterapiat, akupunktiot, lymfa, lääkkeet ym.haluan eroon näistä kaikista kyllä. Miksi olen joutunut tähän tilanteeseen? Koska alussa tehdyt tutkimukset Haartmanin sairaalassa olivat puutteelliset-> oliko teidän mielestä? Minun mielestä kyllä-> nyt eläkkeellä jalka sojottaa vasemmalle kun on nyt sit luutunut siihen ja ligamentit (kudokset) kasvaneet niin. Toki nýt jalkaortoosi, jolla yritetään kääntää sitä suoraks ajan kanssa 1v -loppuelämä. ei kukáan tiedä....  yes, hienoo ai vittu että oon innoissani.  Ilmoitin asiasta haartmanin potilasasiamiehelle asiasta, sekä potilasvakuutuskeskukselle. Vastaukset olivat -> me olemme tehneet kaiken oikein, emmekä ole tehneet asiassa hoitovirhettä PISTE. Aijaa Suomen huippukirurgit ja asiantuntijat ja lakimiehet on asiasta ymmällään, koska esim. jos olis vaikka leikattu niinkuin yleensä näissä tapauksissa niin olisin jo kuntoutunut todennäköisesti takasin työelämään. Leikkus tulee suorittaa suositusten mukaan viimeistään 2 kuukautta onnettomuudesta. Ja KYLLÄ jos ja kun ihmiset joutuu onnettomuuksiin niin heidät täytyy EHDOTTOMASTI MAGNEETTIKUVATA PÄÄSTÄ-VARPAISIIN, KOSKA TODENNÄKÖISESTI NIITÄ PROBLEMATIIKKOJA ON MYÖS MUUALLA KUIN YHDESSÄ PAIKASSA, EIKS NIIN VAHINKOVAKUUTUSYHTIÖ IF, JOKA OLETTE TÄRVELLEET ELÄMÄNI TÄYSIN. ->SIITÄ MYÖHEMMIN BLOGISSANI. HARVOIN VALITAN ELÄMÄSTÄNI MISTÄÄN, PAITSI JOS OIKEESTI AIHETTA ILMAANTUU JA NYT ON ILMAANTUNUT.